6.4. Jidoka ja hei hei

Kurssin viimeinen lähetys. Käsittelen siinä henkilökohtaista kehittymistä, valuvikoja ja niiden korjaamista Jidoka- periaatteen mukaisesti. Ajatusta on se, että meidän tulisi rehellisesti, avoimesti ja realistisesti arvioida omaa toimintaamme suhteessa tavoitteisiimme.

Tavoitteiden asettaminen voi pelottaa. Se voi olla hankalaa.

Jokainen halunnee kuitenkin olla onnellinen, olla mukana jossakin arvokkaassa, haluaa että itselle ja läheisille käy parhain päin. Myös urheilu tulisi asettaa tähän viitekehykseen ilman sen kummempia draamaa.

Jidoka opettaa suhtautumaan asioihin kokonaisvaltaisesti, sekä korjaamaan asioita siitä näkökulmasta, mikä voisi kulloinkin auttaa asioita virtaamaan kohti tavoitetta mahdollisimman hyvin.

P.s. Taidan nauhoitteita puhua Jigotaista, sepä onkin sitten jo ihan eri asiaa se :)

Tunti 6.3. Optimaalista tunnetta hakemassa

Kun aloin tehdä työtä Juri Haninin kanssa, emme juurikaan tehneet mitään ”kognitiivista” tai ”tieteellistä”. Tiesin kuitenkin, että hänellä oli jokin ajatus ja malli kaiken taustalla. Tuo taisi olla I Z O F- malli. Kyseessä on nimensä mukaisesti yksilöllisen (Individual) alueen (Zone) löytämisestä toimimiselle (Function), joka mahdollistaisi optimaalisen (optimal) suorituksen.

Mallina se on minulle hieman mekanistinen, mutta pidän muuten sen perusajatuksista. Luennoilla pääset seuraamaan omaa tapaani soveltaa kyseistä mallia.

Tunti 6.2. JoHarin ikkuna

JoHarin Ikkuna edustaa hieman sellaista itsensä ja muiden tutkimista, jonka suhteen olen varovainen. Se on hyvä työkalu, mutta mahdollistaa myös vallan väärinkäytön ja toisen lyttäämisen. Perusidea JoHarin ikkunassa on yksinkertainen:

Meissä on puolia, joita esittelemme kaikille siten että voimme olla niistä ja niiden olemuksesta samaa mieltä. Toisaalta meissä on puolia, jotka eivät ole tuttuja meille itsellemme, mutta jotka näkyvät muille kilometrin päähän siinä miten esiinnymme ja olemme. Olemme näin sokeita joillekin puolillemme.

Lisäksi on asioita, jotka ovat tuttuja vain minulle. Nämä asiat ovat salaisuuksia, joista emme niin välittäisi muiden edes tietävän.

Viimeinen ikkunaruutu sisältää asiat, joita emme tiedä me, mutta eivät tiedä myöskään muut. Nämä asiat ovat mahdollisuuksia tulevasta, jos olemme avoimia niitä esimerkiksi koulutuksen kautta tutkimaan.

Yksi tapa käyttää JoHaria on yksinkertaisesti kerätä joukko adjektiiveja. Sitten vain pyytämään kavereita merkitsemään esimerkiksi viisi itseä koskevaa väittämää. Merkitse samalla myös omasta mielestäsi sinua koskettavat väittämät.

Sitten voitkin sijoittaa adjektiivit ruutuihinsa. Kummankin merkitsemät adjektiivit menevät avoimeen ikkunaan. Sinun merkitsemäsi vain sinun salaiseen ikkunaan. Muiden sinusta merkitsemät, joita et tiennyt, menevät omalle paikalleen sokeaan ruutuun. Loput, merkitsemättömät voitkin sitten laittaa tuntemattomaan ruutuun.

Tunti 6 - Viimeisiä viedään (6.1)

Tätä tekstiä kirjoitetaankin sitten Thaimaan kosteasta kesästä. Olemme täällä valmistautumassa MM- uinteihin (jotka alkavat noin viikon kuluttua Koreassa). Mielenmaisemana viimeistelyvaihe on mielenkiintoinen. Siihen sopii selkeästi tällainen ”ruudin kuivattelun” ja rauhoittumisen aika. Sen huomaa kaikessa. Muiden muassa siinä, ettei treenien välissä jaksa tai huvita tehdä kaikkea sitä, mihin nyt olisi aikaa. Treenit muodostavat keskenään kokonaisuuksien helminauhan, jota väliaika tuntuu vain pitävän sidoksissaan omalla tavallaan.

Viimeistelyssä kaiken tulisikin olla varsin yksinkertaista. Asioita tulisi jättää sivuun, unohtaa jopa, jotta keho ja mieli ehtivät valmistautua. Enkä tarkoita tällä valmistautumisella pelkästään urheilijaa - myös valmentaja käy läpi samanlaisen vuoristoradan.

Tunti 6 tulee koostumaan useasta eri osasta. Esittelen siinä mieliteorioitani psykologian ja elämänviisauksien alueelta. Koetan linkittää niitä myös käytännön valmennukseen ja urheiluun. Koetan saada teitä tutkimaan ja miettimään omaa ympäristöänne ja toimintaa siinä - mitkä asiat lisäävät ja mitkä vähentävät esitettyjen teorioiden ja ajatusten hyvää tehoa? Mitä voin muuttaa, jotta voisin saada yhä lisää tehoa itselleni?

Toivottavasti tunti antaa teille paljon pohdittavaa ja pureskeltavaa. Näin viimeisen tunnin alla sitä miettii, mitä kaikkea olemmekaan saaneet käydä läpi yhdessä? Onko se ollut riittävän sekavaa? Vai liian selkeää? Niin... tämä on mielenkiintoinen sananpari - kumpaa hyvä kurssi on?

Jotenkin kallistun itse ajattelemaan, että sekavuus on selkeyttä parempaa. Jos joku pitää selkeän esityksen psykologisista ilmiöistä ja asioita, on hän todennäköisesti oikaisut jossakin todella pahasti.

Olkaamme siis sekavia.

Mutta sitten asiaan...

OSA 6.1. Minäpystyvyys

Banduran teoria on yksi suosikeistani. Pyöritän sen mukaan pitkälti sitä miten valmennan. Kyseessä on teoria, joka mallintaa sitä minkälainen henkinen ympäristö voisi menestyjällä olla. Se koostuu neljästä eri osa-alueesta.

Osa-alueista keskeisin lienee aikaisemmat kokemukset. Niiden positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ei voi ohittaa. Jos urheilija on tottunut onnistumaan, on hänellä paljon hyvää reppussa onnistua uudelleen. Vastaavasti heikko menestyminen voi tuhota minä-pystyvyyden hyvinkin nopeasti.

Toinen osa-alue, lähes yhtä hyvä ja nopeastikin toimiva, on henkinen tila. Voimme vaikuttaa tähän nopeastikin. Pääsemme raivoon, päättäväisyyteen, epävarmuuteen ja suruun hetkessä. Voimme myös pumpata itseemme henkeä hetkellä, jossa muut minäpystyvyyden tukipilarit eivät ole meitä auttamassa.

Kannustava puhe on yksi minäpystyvyyden kulmista. Sen merkitys on suurta etenkin jos a) se on aitoa, suoritukseen liittyvää ja b) se nousee kulttuurista (niin, tuloksen tekijöillä tuppaa olemaan toisenlainen puhetyyli kuin niillä jotka eivät menesty yhtä hyvin).

Neljäs minäpystyvyyden kulma on vertaiskokemuksien kulma. Muistatko tarinan 4 minuutin mailista? Kun Bannister sen lopulta rikkoi, mentiin seuraavana vuonna rajan alle monta kertaa. Kun joku näytti esimerkkiä, oli muiden helppo hiihtää samoja latuja perässä.

Tunti 5.4. Joukkuelajien peli- ja kausisuunnitelma

Joukkuelajit hyötyvät erityisen paljon suunnitelmallisesta psyykkisestä valmennuksesta. Avaan tällä tunnilla sitä, miten yksi joukkue raivasi tiensä huipulle psykologiaa hyväksi käyttäen.

Tunnin lopuksi annan teille kotitehtävää: Tee oma suunnitelmasi.

Tunti 5.3 esimerkkejä kilpailusuunnittelusta

Kilpailusuunnittelu osuu hyvään saumaan: Olemme juuri valmistautumassa MM- kilpailuihin, joten asia on enemmän kuin ajankohtainen. Kilpailun kokonaisuus alkaa elää niin urheilijalla kuin valmentajallakin jo kauan ennen varsinaista kilpailua. Se tulee uniin ja unelmiin. Yleensä mieli vaeltelee unelmissa ja peloissa. Mitä kokeneempi urheilija ja valmentaja ovat, sitä useammin ajatukset kääntyvät suunnittelun, ennakoinnin ja varustautumisen suuntaan. Avaan tällä kertaa sitä, minkälainen prosessi kilpailuun valmistava psyykkisen suunnitelman laatiminen on.

Tunti 5.2 kilpaileminen ja Kaizen

Kaizen tarkoittaa vapaasti, minun kääntämänä, ”pieneksi pilkottua laatua”. Me valmentajat osaamme pilkkoa suorituksia osiin, analysoida ja löytää niistä kehitettävää, tai jopa virheitä. Jossakin lajissa yksityiskohtien hiomisesta on tullut taidetta. High Speed- kamerat mahdollistavat hidastuksia, joissa näkyy asioita joita paljas silmä ei millään näkisi. 

Kaizen ei tarkoita kuitenkaan tällaista pilkun viilaamista yksityiskohtien äärellä. Se on jopa tavallaan tämän vastakohtaa. Kaizenissa koetetaan tuoda laatu pieniin hetkiin ja tekemisiin. Siis sillä tavalla, ettei varsinaista, etenkään, negatiivista arviota anneta. Kaizenissa on vain laadukasta tekemistä, jota voidaan aina tehdä laadukkaammin.

Miksi Kaizenia sitten tarvitaan? 

Kun urheilija on lähtökiihdytyksessä, löytäen vain hurmaa ja hienoutta suoritukissaan, ei Kaizenia edes kaivata. Kaizen tulee peliin silloin, kun vanhat keinot eivät enää pure. Silloin kun urheilija huomaa, etteivät tulokset tule ihan ”tuosta vaan” kuten aikaisemmin. Kaizen tuo siten rauhaa toteuttajalleen.