6.4. Jidoka ja hei hei

Kurssin viimeinen lähetys. Käsittelen siinä henkilökohtaista kehittymistä, valuvikoja ja niiden korjaamista Jidoka- periaatteen mukaisesti. Ajatusta on se, että meidän tulisi rehellisesti, avoimesti ja realistisesti arvioida omaa toimintaamme suhteessa tavoitteisiimme.

Tavoitteiden asettaminen voi pelottaa. Se voi olla hankalaa.

Jokainen halunnee kuitenkin olla onnellinen, olla mukana jossakin arvokkaassa, haluaa että itselle ja läheisille käy parhain päin. Myös urheilu tulisi asettaa tähän viitekehykseen ilman sen kummempia draamaa.

Jidoka opettaa suhtautumaan asioihin kokonaisvaltaisesti, sekä korjaamaan asioita siitä näkökulmasta, mikä voisi kulloinkin auttaa asioita virtaamaan kohti tavoitetta mahdollisimman hyvin.

P.s. Taidan nauhoitteita puhua Jigotaista, sepä onkin sitten jo ihan eri asiaa se :)

Tunti 6.3. Optimaalista tunnetta hakemassa

Kun aloin tehdä työtä Juri Haninin kanssa, emme juurikaan tehneet mitään ”kognitiivista” tai ”tieteellistä”. Tiesin kuitenkin, että hänellä oli jokin ajatus ja malli kaiken taustalla. Tuo taisi olla I Z O F- malli. Kyseessä on nimensä mukaisesti yksilöllisen (Individual) alueen (Zone) löytämisestä toimimiselle (Function), joka mahdollistaisi optimaalisen (optimal) suorituksen.

Mallina se on minulle hieman mekanistinen, mutta pidän muuten sen perusajatuksista. Luennoilla pääset seuraamaan omaa tapaani soveltaa kyseistä mallia.

Tunti 6.2. JoHarin ikkuna

JoHarin Ikkuna edustaa hieman sellaista itsensä ja muiden tutkimista, jonka suhteen olen varovainen. Se on hyvä työkalu, mutta mahdollistaa myös vallan väärinkäytön ja toisen lyttäämisen. Perusidea JoHarin ikkunassa on yksinkertainen:

Meissä on puolia, joita esittelemme kaikille siten että voimme olla niistä ja niiden olemuksesta samaa mieltä. Toisaalta meissä on puolia, jotka eivät ole tuttuja meille itsellemme, mutta jotka näkyvät muille kilometrin päähän siinä miten esiinnymme ja olemme. Olemme näin sokeita joillekin puolillemme.

Lisäksi on asioita, jotka ovat tuttuja vain minulle. Nämä asiat ovat salaisuuksia, joista emme niin välittäisi muiden edes tietävän.

Viimeinen ikkunaruutu sisältää asiat, joita emme tiedä me, mutta eivät tiedä myöskään muut. Nämä asiat ovat mahdollisuuksia tulevasta, jos olemme avoimia niitä esimerkiksi koulutuksen kautta tutkimaan.

Yksi tapa käyttää JoHaria on yksinkertaisesti kerätä joukko adjektiiveja. Sitten vain pyytämään kavereita merkitsemään esimerkiksi viisi itseä koskevaa väittämää. Merkitse samalla myös omasta mielestäsi sinua koskettavat väittämät.

Sitten voitkin sijoittaa adjektiivit ruutuihinsa. Kummankin merkitsemät adjektiivit menevät avoimeen ikkunaan. Sinun merkitsemäsi vain sinun salaiseen ikkunaan. Muiden sinusta merkitsemät, joita et tiennyt, menevät omalle paikalleen sokeaan ruutuun. Loput, merkitsemättömät voitkin sitten laittaa tuntemattomaan ruutuun.

Tunti 6 - Viimeisiä viedään (6.1)

Tätä tekstiä kirjoitetaankin sitten Thaimaan kosteasta kesästä. Olemme täällä valmistautumassa MM- uinteihin (jotka alkavat noin viikon kuluttua Koreassa). Mielenmaisemana viimeistelyvaihe on mielenkiintoinen. Siihen sopii selkeästi tällainen ”ruudin kuivattelun” ja rauhoittumisen aika. Sen huomaa kaikessa. Muiden muassa siinä, ettei treenien välissä jaksa tai huvita tehdä kaikkea sitä, mihin nyt olisi aikaa. Treenit muodostavat keskenään kokonaisuuksien helminauhan, jota väliaika tuntuu vain pitävän sidoksissaan omalla tavallaan.

Viimeistelyssä kaiken tulisikin olla varsin yksinkertaista. Asioita tulisi jättää sivuun, unohtaa jopa, jotta keho ja mieli ehtivät valmistautua. Enkä tarkoita tällä valmistautumisella pelkästään urheilijaa - myös valmentaja käy läpi samanlaisen vuoristoradan.

Tunti 6 tulee koostumaan useasta eri osasta. Esittelen siinä mieliteorioitani psykologian ja elämänviisauksien alueelta. Koetan linkittää niitä myös käytännön valmennukseen ja urheiluun. Koetan saada teitä tutkimaan ja miettimään omaa ympäristöänne ja toimintaa siinä - mitkä asiat lisäävät ja mitkä vähentävät esitettyjen teorioiden ja ajatusten hyvää tehoa? Mitä voin muuttaa, jotta voisin saada yhä lisää tehoa itselleni?

Toivottavasti tunti antaa teille paljon pohdittavaa ja pureskeltavaa. Näin viimeisen tunnin alla sitä miettii, mitä kaikkea olemmekaan saaneet käydä läpi yhdessä? Onko se ollut riittävän sekavaa? Vai liian selkeää? Niin... tämä on mielenkiintoinen sananpari - kumpaa hyvä kurssi on?

Jotenkin kallistun itse ajattelemaan, että sekavuus on selkeyttä parempaa. Jos joku pitää selkeän esityksen psykologisista ilmiöistä ja asioita, on hän todennäköisesti oikaisut jossakin todella pahasti.

Olkaamme siis sekavia.

Mutta sitten asiaan...

OSA 6.1. Minäpystyvyys

Banduran teoria on yksi suosikeistani. Pyöritän sen mukaan pitkälti sitä miten valmennan. Kyseessä on teoria, joka mallintaa sitä minkälainen henkinen ympäristö voisi menestyjällä olla. Se koostuu neljästä eri osa-alueesta.

Osa-alueista keskeisin lienee aikaisemmat kokemukset. Niiden positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ei voi ohittaa. Jos urheilija on tottunut onnistumaan, on hänellä paljon hyvää reppussa onnistua uudelleen. Vastaavasti heikko menestyminen voi tuhota minä-pystyvyyden hyvinkin nopeasti.

Toinen osa-alue, lähes yhtä hyvä ja nopeastikin toimiva, on henkinen tila. Voimme vaikuttaa tähän nopeastikin. Pääsemme raivoon, päättäväisyyteen, epävarmuuteen ja suruun hetkessä. Voimme myös pumpata itseemme henkeä hetkellä, jossa muut minäpystyvyyden tukipilarit eivät ole meitä auttamassa.

Kannustava puhe on yksi minäpystyvyyden kulmista. Sen merkitys on suurta etenkin jos a) se on aitoa, suoritukseen liittyvää ja b) se nousee kulttuurista (niin, tuloksen tekijöillä tuppaa olemaan toisenlainen puhetyyli kuin niillä jotka eivät menesty yhtä hyvin).

Neljäs minäpystyvyyden kulma on vertaiskokemuksien kulma. Muistatko tarinan 4 minuutin mailista? Kun Bannister sen lopulta rikkoi, mentiin seuraavana vuonna rajan alle monta kertaa. Kun joku näytti esimerkkiä, oli muiden helppo hiihtää samoja latuja perässä.

Tunti 5.4. Joukkuelajien peli- ja kausisuunnitelma

Joukkuelajit hyötyvät erityisen paljon suunnitelmallisesta psyykkisestä valmennuksesta. Avaan tällä tunnilla sitä, miten yksi joukkue raivasi tiensä huipulle psykologiaa hyväksi käyttäen.

Tunnin lopuksi annan teille kotitehtävää: Tee oma suunnitelmasi.

Tunti 5.3 esimerkkejä kilpailusuunnittelusta

Kilpailusuunnittelu osuu hyvään saumaan: Olemme juuri valmistautumassa MM- kilpailuihin, joten asia on enemmän kuin ajankohtainen. Kilpailun kokonaisuus alkaa elää niin urheilijalla kuin valmentajallakin jo kauan ennen varsinaista kilpailua. Se tulee uniin ja unelmiin. Yleensä mieli vaeltelee unelmissa ja peloissa. Mitä kokeneempi urheilija ja valmentaja ovat, sitä useammin ajatukset kääntyvät suunnittelun, ennakoinnin ja varustautumisen suuntaan. Avaan tällä kertaa sitä, minkälainen prosessi kilpailuun valmistava psyykkisen suunnitelman laatiminen on.

Tunti 5.2 kilpaileminen ja Kaizen

Kaizen tarkoittaa vapaasti, minun kääntämänä, ”pieneksi pilkottua laatua”. Me valmentajat osaamme pilkkoa suorituksia osiin, analysoida ja löytää niistä kehitettävää, tai jopa virheitä. Jossakin lajissa yksityiskohtien hiomisesta on tullut taidetta. High Speed- kamerat mahdollistavat hidastuksia, joissa näkyy asioita joita paljas silmä ei millään näkisi. 

Kaizen ei tarkoita kuitenkaan tällaista pilkun viilaamista yksityiskohtien äärellä. Se on jopa tavallaan tämän vastakohtaa. Kaizenissa koetetaan tuoda laatu pieniin hetkiin ja tekemisiin. Siis sillä tavalla, ettei varsinaista, etenkään, negatiivista arviota anneta. Kaizenissa on vain laadukasta tekemistä, jota voidaan aina tehdä laadukkaammin.

Miksi Kaizenia sitten tarvitaan? 

Kun urheilija on lähtökiihdytyksessä, löytäen vain hurmaa ja hienoutta suoritukissaan, ei Kaizenia edes kaivata. Kaizen tulee peliin silloin, kun vanhat keinot eivät enää pure. Silloin kun urheilija huomaa, etteivät tulokset tule ihan ”tuosta vaan” kuten aikaisemmin. Kaizen tuo siten rauhaa toteuttajalleen.

Tunti 5 Kilpaileminen

Tunti alkaa kuunnelmalla ja ääneen lukemisella. Ensimmäisen pätkän tarkoitus on virittää ajattelua siihen, miten kokonaisvaltaista kilpailemisen suunnittelu ja toteuttaminen voi olla. Kilpailusuunittelu perustuu lähtötilanteen analysoinnille, mahdollisuuksien karttoittamiselle, yksityiskohtien hiomiselle ja tarkkuudelle.

Kuunnelkaa eka osa pois, pian tuleekin jo sitten jatkoa...

Ankkurointia

Olen jakanut teille nyt ankkurointi-informaatiota. Tunnin tarkoitus on herättää teidän kiinnostuksenne ankkurointia kohtaan. Kun kiinnostus herää, löytyy ankkuroinnista kyllä paljon informaatiota esimerkiksi YouTubesta.

Ankkurointi on yleensä tehty aika ”huopatossuilla”. Itse pidän äänekkäistä ja vahvoista ankkurisessioista. Tehkää tekin moisia, niin sillä hommat alkavat edetä mallikkaasti...

Tunti 4.3. Ankkurointi käytännössä

Nyt ei tule kuvaa tai mindmappiä.

Pyysin uimareitani mukaan ankkurointidemoon. Tietty kaikki suostuivat. Osa heistä on tehnyt ankkurointia paljonkin, esimerkiksi maajoukkueen leirillä. Osa taas oli ekaa kertaa kokeilemassa. Kerta meni hyvin osallistujien mielestä. He pääsivät hyvin ”sisään” omiin kokemuksiinsa ja saivat niitä linkitettyä kehoonsa.

Selitän enemmän seuraavassa videossa, sillä haluan teidän kokeilevan tätä jonkun kanssa. Ja te urheilijat - näyttäkää tämä valmentajalle, kaverille jne, joka voi sen tehdä sitten teille.

Tunti 4.2 ankkurit

Sitten ankkureiden pariin. Ihminen on ankkuroinnin ammattilainen. Kun viikonloppu koittaa ja työviikko päättyy, on mökkitie jotenkin erikoinen - sen kulkeminen rauhoittaa jo kummasti. Mökkitien vaikutuksessa on kyse ankkurista. 

Ankkuri on metaforallisesti juuri sitä mitä se sanana tarkoittaa. Me ”heitämme” ankkurin niissä kohtaa aikaan, paikkaan ja kehoon, jotka ovat meille merkityksellisiä. Tällainen merkityksellisyys ei ole välttämättä edes tiedostettua merkityksellisyyttä. Esimerkiksi kaatuminen polkupyörällä saattaa aiheuttaa meille kehossa pysyvän fobian ja ankkurin, jota emme ”ohjelmoineet” tai tehneet.

Ankkurit voidaan luokitella ainakin:

Auditiiviisiin ankkureihin, joissa ääni (kuten musiikki) virittää meitä tiettyyn tunnelmaan tietyllä hetkellä.

Kinesteettisiin ankkureihin, jolloin kehomme liike/tunneaistimus liittyy johonkin asiaan tai tapahtumaan. Ja

Visuaalisiin ankkureihin, jolloin esimerkiksi joku paikka virittää meidät aina parempaan (tai huonompaan) suorittamiseen.

Ankkureiden rakentaminen vaatii tietoista tekemistä ja aktiivista, jopa totista tekemistä. Oleellista on päästä mahdollisimman hyvin oikeaan tunnelmaan ankkurin rakentumisen hetkellä.

Ankkureissa on myös tosiaan se ketku puolensa, että niitä rakentuu negatiivisien tapahtumien yhteydessä myös - huomaamattamme sitä lainkaan. Joskus niitä pitää sitten opetella pois.

Tunti 4.1 Siwa

Tällä kertaa venyttelen ajatuksella siitä, millä tasolla tekemämme työ tuo lisä arvoa suoraan ja epäsuoraan urheilijalle / asiakkaille / haluamallamme tulokselle, miten urheilussa tulee laittaa kaikki peliin ja miten elämä on (urheilussa) yhtä ”Siwaa”.

Tekemämme työ urheilijoina ja valmentajina voidaan jotenkin laittaa kaavaan:

Arvoa lisäävä työ / kokonaisaika = työn arvon %

Kun esimerkiksi meillä uimarit ovat laittaneet tähän kauteen aikaa noin 800 tuntia, voidaan siitä laskea jonkinlainen työn arvon %. Uimari1 on ollut loukkaantuneena paljon. Hän on käynyt säännöllisesti, mutta hänen kohdallaan voidaan sanoa vain kymmenen tunnin olleen jollakin tapaa suoraa lisäarvoa tuottavaa harjoittelua. Näin ollen 10h/800h= 0,0125 = noin 1.5%! Uimari2 on ollut läsnä kaikissa treeneissä, mutta koska treenien lisäarvo ei koskaan ole 100%, voidaan todeta hänen saaneen esimerkiksi 1h per päivä lisäarvoa, josta 20 viikossa kertyy yhteensä 120h (6 päivää x 1h x 20 viikkoa). Hänen työnsä arvo % olisi 120h/800h = 0,15, eli noin 15%.

Tällainen laskeminen on tietenkin urheilussa turhaa, vaikkakin mielenkiintoista. Mielenkiintoinen kysymys onkin se, kuinka paljon meillä on oikeasti treenistä osoitettavaa lisäarvoa, joka näkyy konkreettisesti?

Onneksi kysymykseen on toinenkin vastauksensa. Nimittäin työ, joka ei ole näkyvää (direct vs indirect). On nimittäin niin, että kaikki se työ mitä teemme ei paljasta kaikkia hedelmään heti. Osa vaikutuksista voi tulla näkyville vasta vuosien kuluttua.

Osalla ihmisistä suorat (direct) treeneissä nähtävät teot eivät korreloi yhtään tuloksien kanssa. Urheilijan tulokset ovat joko erittäin paljon kovempia tai heikompia työn tekemiseen nähden. Tämä ero selittyy pitkälti epäsuoralla työn arvolla (indirect).

Minulla on esimerkiksi urheilijoita, joilla työn tekeminen ei korreloin juuri yhtään upean kilpailutason kanssa. Heidän ei pitäisi yksinkertaisesti olla niin hyviä. Mutta kun he vain ovat! Heillä on siten kyky imeä itseensä joitakin sellaista, joka ei ole ohjelmassa tai edes juuri tajuttavissa. Toisaalta jollakin kilpailutaso ei ole välttämättä koskaan sama kuin treeniesitys. Heillä tapahtuu myöskin jotakin ”selittämätöntä”, siis sellaista jota ei ohjelmista ole luettavissa.

Tästä pääsemmekin kilpaurheilun luonteen tarkasteluun. Urheilun luonteeseen kuuluu se, että maksu pitää maksaa kassalle etukäteen KOKONAAN, tietämättä mitä itse kaupasta löytyy. Maksamme siten esimerkiksi maailmanmestaruudesta täyden hinnan etukäteen, mutta tultuamme ulko-oville, voikin kassa antaa meidän käteemme vain soppaluun. Silti meidän oli tehtävä satsaus täysimääräisenä etukäteen kassalle.

Usein käy niin, etenkin kokeneilla uimareilla, ettei maksua haluttaisi kuitenkaan maksaa ihan kokonaan. Esimerkiksi hyvin menneen vuoden jälkeen voi olla rankkaa ja vaivalloista lähteä toteuttamaan jälleen kerran samaa askeettista ohjelmaa kuin aikaisemmin. Voimme vaipua helposti illuusion valtaan, miten teemme muka kaiken, vaikka oikeasti emme näin tee.

Toisaaalta jollakin tämä kauppa voi tarjota paremman lopputuleman kuin arvaisimme. Tällainen ”pöljäpäivä” osuu silloin tällöin kohdalle. Sen onnistuessa hyvin, alamme tehdä asioita sen eteen että sama ”pöljyys” toistuisi. Kauppa ei kuitenkaan tottele meidän suunnitelmiimme. Se elää aina omaa elämäänsä.

Tunti 3.5 Tietoisuustaidot, FLOW

Koetan tuntea joka päivä valmentaessani Flow:n. Tuon Milsenthistivilin (kysy oikea nimi Googlelta) kehittämä teoria tilasta, jossa kaikki tapahtuu kuin itsestään, on tietenkin myös sitä mitä me kaikki haemme.

Minulle Flow- kokemus voi alkaa syntyä sillä hetkellä kun tulen hallille ennen harjoituksia. Jos ”pääsen” livahtamaan hallille jotenkin ”tyhjänä päänä”, sen kummemmin mitään miettimättä, lisääntyy Flow todennäköisyys huomattavasti. Toimistolle tulo, kahvien keittäminen ja tietty rauha auttavat.

Samalla minulla on jo mielessä jonkinlainen kuva siitä, minkälaisesta haluan harjoituksien näyttävän juuri tänään. Se on jonkinlaisia mielikuvia, tunnelmia tai välähdyksiä, joista en pääse ihan selvyyteen. Ei minun tässä vaiheessa tarvitsekaan.

Seuraava askel Flow:n saavuttamisessa on uimareiden kohtaaminen. Saan heistä jotakin informaatiota, joka joko virittää tai alivirittää minua.

Kun tulen liitutaululle, olen parhaimmillani kuin ”tyhjä astia”, johon ohjelma alkaa täyttyä. En siis kirjoita ohjelmaa etukäteen - annan sen vain tulla itsestään.

Joskus ”kala ei ole syönnillään”. Tällöin joudun pakottamaan ohjelmaa esille. En ole usein tyytyväinen näihin aikaansaannoksiin. Usein kuitenkin uimarit tekevät näissä tilanteissa suuren riman nostamisen. Huomaankin yhtäkkiä porukan olevan liekeissä, tykittäen yhä kovempaa ja kovempaa settiä.

Mikä sitten häiritsee omaa flow- kokemusta?

Syitä on useita. Yksi keskeinen on se, jos minulta kysellään taululla, mitä me tulemme seuraavaksi uimaan. Olen siis itse ”odottamassa maljan täyttymistä”, ja joku tulee utelemaan ”mitäs seuraavaksi?”. Eihän kunnon valmentaja sano siinä kohtaa ”en tiedä”?.

No minä sanon. Olen myös sanonut uimareilleni, että ”ettehän pliis tule katselemaan luomisen tuskaani taululla. Parempi lista syntyy, kun annetaan sen syntyä kuin itsestään.”

Samoin minulle käy arvokilpailuissakin. Katson isot, finaaliuintimme mieluusti täysin omassa rauhassa, vaikkapa telkkarissa. Jotakin henkilökohtaista liikahtaa aina silloin. Pelkään ettei liikahduksia synny, jos joutuisin hetken sosiaalisesti jakamaan muiden kanssa.

Tunti 3 TIETOISUUSTAIDOT

Tietoisuustaidot ovat erittäin keskeisiä taitoja. Urheilupsykologi Juri Hanin sanoi mm keskittymiskyvyn olevan kaikkein tärkein psyykkinen metataito. Hän taisi olla jälleen kerran oikeassa. Jos nimittäin mietimme täysin keskittynyttä urheilijaa, on hän vapaa turhista huolista ja murheista, hälystä ja häkellyksestä. Hän pääsee kohti flowta.

Mindfulness on metataito, joka on mullistanut psyykkistä valmennusta viimeisen viidentoista vuoden aikana. ”Kykyä olla tässä ja nyt” voidaan laajentaa käsittämään kokonaista elämänasennetta. Mindfulness ei siten ole pelkästään tyhjän pään tekniika. Se voi olla paljon muuta.

Tehtävä 3

Toisen tunnin päättää eräänlainen kokeilutehtävä. Ajatus on siis kokeilla erilaisia harjoitteita ja ”temppuja” hermoston rauhoittamiseksi. Rauhoittaminen tarkoittaa sitä että parasympaattinen ”jarru” aktivoituu. Autonomisen hermoston sympaattinen, aktiivinen osa, pyrkii aina laukalle. Tätä estää ja hillitsee parasympaattinen jarru.

Aloita tehtävien kokeilu rauhallisesti. Kasvojen upottaminen kylmään veteen voi esimerkiksi tuntua aluksi haastavalta.

Seuraava tunti on jo valmistumassa. Siirrymme kohti tietoisuustaitoja.

Tunti 2.66 vähän vielä varjosta, ”Tunteet kehossa”- tunnin seassa

Varjon (shadow) käsite on herättänyt jonkin verran keskustelua. Siksipä teemme pienen mutkan takaisin varjon käsittelemiseen. Tämä tunti julkaistaan nyt poikkeuksellisesti blogiin seuraavan tunnin (2.55) jälkeen.

Varjolla (shadow) ei tarkoiteta yksinomaan hyvää tai huonoa, jossa varjo on siis se huono osapuoli. Varjomme voi olla myös jotakin hyvää. Voimme olla esimerkiksi laupiaaksi julistettu samarialainen jopa siinä määrin, että se nielaisee meidät kokonaan varjoksi.

Voisi siis sanoa varjon olevan osa meitä. Se muodostaa kokonaisuuden, jossa valo meidät valaisee, ja josta lankeaa varjo taaksemme.

Tässä varjon osiossa ei ollut varmaankaan paljoakaan ammennettavaa teille urheilijoille. Tai en tiedä - ainakin itse viehätyin Jungin ajatuksesta, jossa ”ajatukset ovat kuin metsän eläimiä”. Niinhän ne ovat. Kuten seikkaileva Pilkku- koirammekin osoitti, voidaan ajatuksia jonkin verran ohjata ja johtaa, mutta lopulta nekin tulevat ja menevät omia aikojaan ja oman mielensä mukaan.

Koiran kasvatuksessa ennakointi on tärkeää. Näin minäkin sain pidettyä Pilkun poissa kompostilta - aavistaen hänen aikeensa. Voisiko tässä olla keino hallita myös omia ajatuksia paremmin?

Ennakoimalla oman reaktiosi voit ehkä päästä sen herraksi.

Tunti 2.55 TUNTEET KEHOSSA

Optimaalisen kilpailutunteen saamiseksi on monia erilaisia tapoja. Oikeastaan niitä on yhtä monta kuin on meitä urheilijaa ja valmentajaa. Kuten aikaisemmin ollaan todettu, vaatii ”optimaalisuus” jonkinlaista ”suurempaa” tai tavallisesta poikkeavaa tunnetilaa. Tässä tunnin osassa keskitytään ennen kaikkea rauhoittamaan ylijännittynyttä mieltä yksilö, valmentaja ja yhteisötasolla. Valinnan olen tälle tehnyt yksinkertaisesti siksi, että kokemukseni on osoittanut ennen kaikkea rauhoittumisen olevan ongelma isoissa ja vaativissa koetuksissa. Jos urheilijan ja joukkueen strategia on nostaa aggressiota suhteessa tulevaan, on tämän tunnin yksityiskohdat hieman off topic, mutta pienellä säädöllä myös tämä listaus kelpaa.

Yleisesti voidaan todeta että yksilö voi tehdä paljonkin oman tunnetilansa virittämiseksi. Valmentajalla ja psyykkarilla on oma keskeinen roolinsa myös. Yhteisö edustaa kulttuuria jonka vaikutuspiirin urheilija väistämättä joutuu. Yhteisön yleinen ilmapiiri vaikuttaa taustalla, kun urheilija lähtee tekemään suoritustaan.

Yksilötasolla keskeisiä menetelmiä ovat #hetkeenkeskittyminen #optimistinenasenne #ulsopuhaltaminen sekä #rutiinientekeminen.

Valmentaja- ja psyykkaritasolla keinoja ovat muiden muassa #kannustavaote #tarkkailijanasenne #osallistaminen #merkityksenmuuttaminen.

Yhteisötasolla #hyväpöhinä on keskeinen elementti tuloksen tekemisen taustalla.

Mielenkiintoisesti huomaan kirjoittavani hieman eri asioita kuin itse mindmapiin tuli laitettua. Nauhoitukset teen vasta kaiken tämän jälkeen. Jännä nähdä, mitä siitä syntyi...

Tunti 2.33 TUNTEET KEHOSSA

Toisen tunnin toisessa osassa käsitellään pelkoja. Tai oikeastaan pelot tuovat nyt näkyviin sen, kuinka vahva systeemi ihmisen hermosto loppujen lopuksi on. Emme pysty kunnolla käsittelemään ja käsittämäänkään stressaavan tilanteen voimaa kehossamme. Esimerkiksi minä olen monta kertaa ajatellut aikaisemmin, että urheilijan jännittäminen ja jopa pelko olisivat jotenkin vain helposti voitettavissa. Olen ajatellut, että laitetaan heidät vain ”takaisin selkään”, vaikka tämä on saattanut jähmettää heitä yhä lisää.

Tilanne on hankalaa etenkin silloin, jos urheilija on ottanut ”siipeensä” jossakin tärkeässä paikassa, mutta joutuu samanlaiseen tilanteeseen heti uudelleen. Jos hän on esimerkiksi kokenut vahvasti häneen vaikuttaneen tilanteen, mutta joutuu karsintajärjestelmästä johtuen samaan tilanteeseen vaikka viikon kuluttua uudelleen, on tilanne vaikeasti korjattavissa.

Jääkiekossa maalivahdit joutuvat tekemään tämänkaltaiselle jännittämiselle jotakin. Sama tilanne on oikeastaan kaikissa niissä lajeissa, joissa muiden onnistuminen perustuu siihen ettei itse epäonnistu. Usein joukkueissa muilla on varaa tehdä virheitä, mutta maalivahtien ja lukkareiden virheet ovat kohtalokkaita.

Tällä. Kertaa avaamme sitä miten hermosto ja pelko toimii, sitten pääsemme tekemään asialle jotakin tunnin kolmannessa osassa.

Teen tästä toisesta osasta myös julkisen videon Facebookiin, koska aihe on ylivoimaisen tärkeä kaikille jotka toimivat stressaavissa tilanteissa.

Tunti 2.0 Tunteet

Mikä olisikaan parempi hetki ottaa käsittelyyn tunteet näin Suomen voittoisan Venäjä-pelin jälkeen? tuo pelihän osoitti sen, miten tunteet voivat syttyä niin itse pelissä, kuin täällä kotikatsomossa. Koimme pelin aikana sellaista riemua, mikä tuntui euforiselta. Tunne on niin voimakas, että se koukuttaa hakemaan sitä samaa lisää. Ehkä tässä on syy, miksi mekin valmennamme tai urheilemme - olemme koukussa toiminnan aiheuttamiin tunteisiin. 

Mitä tunteet sitten ovat? Tunteet ovat kehon ja mielen ”vasteita” ulkoisiin ja sisäisiin tilanteisiin ja liikehdintään. Tunteilla on kehollisuutta. Saatamme kokea joskus, kuinka iho nousee ”kananlihalle”, ”pala nousee kurkkuun”, ”tärisemme raivosta”, ”polvet menevät veteliksi” ja ”silmissä sumenee”.

Tunteet ovat myös energiaa, jota tarvitsemme suoritusten tekemiseksi. Tämä energia myös kuluu. Jos esimerkiksi jäisimme kiinni Venäjä-pelin tunnetilaan päiviksi, alkaisi ruoka maistua. Tunnetta on myös vaikea pitää normaalioloissa päällä aikaansa kauemmin. Ihastuminen kestää oman aikansa. Surutyökin muuttaa tunteiden skaalaa pikku hiljaa. Nämä kaksi esimerkkiä ovat pidempiaikaisista tunteista. Kilpailutunne saattaa kestää vain joitakin minuutteja. Jos teemme suorituksessa virheen, saattaa turhautuminen nousta pinnalle vain hetkeksi. Näin suoritusta on mahdollista jatkaa ja korjata kilpailun aikana. Jos tunne (turhautuminen) jäisi päälle koko kilpailun ajaksi, voisi se olla tuhoisaa suorituksen kannalta. 

On tärkeää kehittää omaa tunneälykkyyttään. Termillä tarkoitetaan kykyä tunnistaa omia ja toisten heijastimia tunteita. Tämä tunnistaminen mahdollistaa kykyä hahmottaa, ymmärtää, ilmaista ja jopa hallita tunteita. Nämä keinot auttavat meitä selviytymään uusista tilanteista. Jos olemme tunteidemme ”herra”, voimme oppia niistä paljon. ”Herrana” oleminen tunteille on ehkä väärä termi. Puhuisin ennemminkin ”ystävällisestä tutkimisesta ja ohjaamisesta”. Näin meillä voi olla mahdollisuuksia tutkia kulloisessakin tilanteessa syntyviä tunteita, ajatuksia ja tekoja. Näiden kautta pääsemme eteenpäin kokemaan ja kokeilemaan jotakin uutta. Tarkoitan tällä sitä, että kun esimerkiksi olemme ensimmäistä kertaa arvokilpailufinaaleissa, on ”tärinätunne” usein suurempaa kuin sitä seuraavilla kerroilla. Jos olemme vain kokemassa finaalin, voi olla ettemme ota opiksi. Tämän sijaan meidän tulisi myöhemmin analysoida, minkälainen tunnetila finaalissa oli ja miten varautua tilanteeseen uudelleen. 

Oma optimaalinen tunnetila voi olla positiivinen tai negatiivinen. Tämä on siis yksilöllistä. Toinen voi olla riemukas, sosiaalinen ja kevyt kuin Mozartin pianokonsertti. Toisen pitää kaivaa itselleen Iron Maidenin ”fear of the Dark”- mentaliteetti. Toisen tulee olla alivirittynyt ja flegmaattinen, kun toinen on kuin sähköjänis. 

Joku saa parhaansa esille todella sietämättömän jännityksen kautta. Toiselle toimii myöhään tuleminen, kiirehtimättömyys ja lehmän hermot - mikä sopii sinulle? Muistele! Kirjaa ylös! Opiskele! 

Tunti 1.75 CONNECT urheilijoille

Hyvää huomenta!

Tämä luento päivittyy viimeistään huomenna. Haluan nimittäin ”istua” hieman alas ajatusten kanssa, ennen kuin puhun niitä auki ”kelalle”

Mikä yhteys on keskeistä urheilijoille? Olen tuossa jo aikaisemmissa jaksoissa maalannut sitä, miten yhteys toiseen ihmiseen on tärkeää. Se on yhtälailla tärkeää tietenkin urheilijoillakin. Syvä, hermostollinen ja turvaa tuova yhteys parantavat urheilijan mahdollisuuksia onnistua.

Toisaalta urheilijalle on olemassa myös toinen ulottuvuus (mikä on myös tarkemmin ajateltuna myös meillä valmentajillakin). Kyse on ulottuvuudesta, jossa lähestytään psykologian syviä pohjavirtoja, antropologiaa, meidän esi-isiemme ja filosofiaa. Kyse on yhteydestä omaan sieluun, henkeen ja välineeseen.

Koetan kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi, miten Jung ja Freud saattaisivat asiasta todeta...

Henkilökohtaisella tasolla urheilijan ”kamppailu” tai ”tanssi” suoritusvälineen kanssa (kuten pallo tai uimarilla ote veteen tai juoksijana ratakontakti) on ikään kuin vuorovaikutusta tai sisäistä kamppailua oman psyykkeen (ja etenkin alitajunnan) kanssa. Emme voi tosiaankaan pakottaa otetta uimarille tai pallokosketusta pelaajalle. Jonakin päivänä nämä joko vain ovat, tai sitten eivät ole. Itse asiassa suhde urehilun ”väliaineeseen” on erittäin herkkä yhteys, jota meidän tulisi ennen kaikkea tutkia ja kunnioittaa.

Jung saattaisi kuvailla pelin ”sujumisen” olevan eksistentiaalisessa mielessä perustilanne, mihin meidän tulisi pyrkiä. Jungilaisessa psykologiassa puhutaan Varjo- arkkityyppistä. Esimerkiksi Luke Skywalker taisteli Darth Vaderia vastaan, joka oli tavallaan Luken vastakohta ja samalla aivan samanlainen kuin Luke. Näin ollen urheilussa pelin (tai uinnin) sujuminen kertoo siitä, että tekijä on hyvässä tasapainossa itsensä ja maailman kanssa. Hänellä on hyvä yhteys kaikkeen. Jos tasapainoa ei ole, on esimerkiksi Varjo- arkkityyppi estämässä urheilun soljuvaa sujumista. Varjo estää yhteyttä.

Mikä sitten luo Varjon peliin? Muiden muassa me valmentajat, kello, arviointi, fanit, ystävät ja sukulaiset, me itse... Siis kaikki se, joka tuo urheiluumme toiveet, halut, unelmat, pakot, uhat ja mahdollisuudet... Sillä tavalla että ne aktivoivat Varjon heräämään.

Mitä urheilun tulisi tekijälleen sitten olla. Caillos esitti, että ”Rukoilijan ja rukouksen tulisi olla saman”. Toisin sanoen pelaajan ja pelin tulisi olla sama. Mitä tiedämme rukouksesta? Emme voi rahastaa siltä, emme voi odottaa tuloksia, emme voi laittaa sille paineita, emme pelkää epäonnistuvamme jne. Koska meillä ei ole valtaa yli rukouksen, teemme sitä vapaasti ja paineetta.

Olipa filosofista, koetan olla konkreettisempi itse videossa.

M

CONNECT 1.5 valmentajille

Ensimmäisen moduulin toiseksi viimeinen osa käsittelee valmentajan yhteyttä urheilijaan. Tunti sopii myös hyvin opettajuuteen ja vanhemmuuteen. Kyse on siitä, miten näemme urheilijamme. Eikä pelkästään siinä miten näemme, vaan oikeastaan ”visioimme” tässä maailmassa.

Tunti alkaa muutamilla esimerkeillä, jotka johtavat taas hermostoon. Tutustumme mantelitumakkeeseen, amylgadaan, joka toimii aktiivisesti sekä stressissä että hyvässä yhteydessä toisien kanssa.

Liikumme seuraavaksi suhtautumisen maailmaan. Mitä tarkoittaa hyvä suhtautuminen urheilijaan ja lapseen? Mitä tarkoittaa se, miten voisimme uskoa urheilijan ja lapsen näkevän maailman?

Tunti päättyy suosituksiin hyvän yhteyden luomiseksi.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että

Me kaikki pyrimme aina tekemään parhaamme, riittää kun uskoisimme sen toisistamme.

Ensimmäisen luennon toinen osa on julkaistu. Luento, vain noin 25 min pituinen, käsittelee yhteyden luomisen hermostollista ja sosiaalista ulottuvuutta. Vahva alaviesti on, että tarvitsemme kehojamme hyvän yhteyden saamiseksi.

Ensimmäinen luento täydentyy vielä kahdella osalla (+ tehtäväosalla!). Toinen suuntautuu ohjaajille ja valmentajille, toinen taasen urheilijoille.

Ohessa tämän tunnin mindmap...

Ensimmäinen luento on nyt julkaistu

Ensimmäinen luento on nyt saanut päivänvalonsa. Tunnilla käsitellään kahta isoa teemaa.

Tehtäviin liittyvät kysymykset, joita voit kysyä opponentiltasi ovat muiden muassa:

Milloin tulit elämääni?

Miksi valitsit minut?

Mikä minussa kiehtoo?

Oletko ollut ”touhuissasi” myös muiden perheeni jäsenten kanssa?

Mitä yrität minulle tehdä?

Mitä minun tulisi oppia, jotta jätät minut rauhaan?

Miten voisimme tehdä yhteistyötä?

Mikä on sinun tarkoituksesi tässä kaikessa?

Mitä haluaisit minun tekevän?

Mitä neuvoisin minulle?

Mietelause päivälle...

MIKSI MINÄ?! Kurssin outlinea

MIKSI MINÄ?! Rakkailla lapsilla on monta lempinimeä, niinpä tämäkin kurssi näyttää lyhenevän nimeltään. Sisältö vaikuttaisi sen sijaan vain paisuvan, mikä on hyvä asia.

Kurssi on jaettu kuuteen kokonaisuuteen. Kokonaisuudet on laitettu siihen järjestykseen, mikä mielestäni on toimivan psyykkisen valmentautumisen edellytys. Edellisen vaiheen sisäistäminen lisää onnistumisen mahdollisuuksia seuraavassa vaiheessa. 

Ensimmäinen iso teema on hyvän yhteyden luominen vastaparin kanssa. Se ei aivan suoraan ehkä liippaa lähelle esimerkiksi teitä urheilijoita... Mihinkä te muka tarvitsisitte kykyä olla hyvässä suhteessa treenikaverehinne tai esimerkiksi valmentajaan? No kyllä te tarvitsette. Vuorovaikutus on aina kahden välistä kauppaa. Se mitä koetat myydä tulisi myös saada myytyä mahdolliselle ostajalle... Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja niin edelleen...

Ensimmäinen teema käsittelee myös johtamista. Voit nimittäin johtaa vain niitä ihmisiä, jotka suostuvat seuraamaan sinua. Muunlaiseen johtamiseen tarvitaankin jo pakotteita, jolloin energian hukka ja vaiva alkaa olla suurta.

Toisessa teemassa pääsemme kurkistamaan itseemme. Tutustumme Jonathaniin, joka pystyi katalysoimaan omalla olemuksellaan muita parempaan toimintaan. Tämän suorituskyvyn vastakkaisesta puolena Nick on ns. downer - hänen erikoisosaamista on muiden hukuttaminen väsymykseen ja välinpitämättömyyteen. Pääset harjoittelemaan omaa tapaasi olla ihmisten kanssa - tutustumaan siihen minkälainen vaikuttaja itse olet.

Yhteistyömme mahdollisuuksia lisää se, miten suhtaudumme toiseen ihmiseen. Kolmas teema on siis käsillä. Miten siis näet esimerkiksi urheilijasi tai kolleegasi? Samalla tavoin yhteistyöhön vaikuttaa se, miten näet koko valmentautumistapahtuman. Onko kyseessä asioiden tutkimisesta ja ymmärtämisestä? Niiden laittamisesta jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen? Oletko taistelemassa ongelmia vastaan? Tämä on varsin filosofinen aihe, mutta todella tärkeä. Tällä jaksolla alamme tehdä duunia muiden ihmisten kanssa. Voit näin kytkeytyä harjoittelemaan esimerkiksi urheilijan tai vaikka työkaverin kanssa.

Tavoitteesi ja unelmasi, jos ne ovat totta, herättävät kehosi eloon! Teema neljä.

Keskustelemme motivaatiosta, itsetunnosta ja -luottamuksesta, peloista ja ahdistuksesta. Teema viisi siis seuraavaksi.

Kuudes teema käsittelee uraa ja kilpailuja. Onko meillä mahdollisuuksia saada näistä irti enemmän? Millä tavalla suunnittelemalla voisimme lisätä onnistumisen todennäköisyyksistä ja tehdä tekemisestä vieläkin miellyttävämpää?

Lisäksi kurssi sisältää tietenkin hirveästi muuta, mutta tässä siis perusrunkoa...

MIKSI MINÄ EPÄONNISTUN? - nettikurssi valmentajille ja urheilijoille

Miksi? 

(1) Työni urheilijoiden ja valmentajien parissa psyykkarina ja sparraajana, opettajana Jyväskylän Avoimessa ja lukuisissa muissa yhteyksissä sekä pitkä valmennusurani uimareiden kanssa on kasvattanut runsaasti tietotaitoa. Olen samalla opiskellut ja tutkinut sitä, miten ihmisestä voisi saada irti kaikkein paras tulos. 

(2) Olen myös huomannut retkilläni, miten tällaista tietoa kaivataan ja janotaan yhä enemmän. Tietoa pitäisi olla kootusti saatavilla sopivana pakettina.

(3) Netti on pullollaan kaikenlaista psyykkiseen valmennukseen liittyvää. Kunnon rehtiä, käytännönläheistä kokonaisuutta ei kuitenkaan ole oikein tarjolla.

(4) Sprinttitallin lähestyvä Australian leiri on tarjonnut myös kimmokkeen tehdä jotakin. Koulutus on hyvä keino vähentää välillisesti näitäkin kustannuksia.

Siksi siis MIKSI MINÄ EPÄONNISTUN? - nettikurssi teille tarjoiltuna kätevästi lenkkipolun, sohvakulman, vihkon ja älynystyröiden viihdykkeeksi ja ruoaksi.

Miten? 

Kurssi koostuu kuudesta kokonaisuudesta. Jokaisessa kokonaisuudessa on erikseen itse luento-osuus, sekä tehtävän tekemiseen liittyvä osio. Näin esimerkisi Flow- tunti käsittelee tietoisuustaitojen kehittämisen ja taustoittamisen luentona, sekä erillisen tunnin erilaisten harjoitteiden tekemisestä. Tällä tavalla osallistuja saa kokemuksen siitä, miten harjoitus voidaan toteuttaa ”kotioloissa” esimerkiksi omien urheilijoiden kanssa.

Kurssin voi suorittaa missä vaiheessa vain. Materiaali alkaa latautua nettiin siten, että se on kuunneltavissa ja katsottavissa ensimmäisen jakson osalta 20.5.2019 alkaen. Osallistujat saavat erikseen linkit luennoille.

Kurssin kotisivu on https://psyykinenvalmennus.blogspot.com/

Miten ilmoittaudutaan ja maksetaan?

Ilmoittautuminen tapahtuu Markolle jotakin viestintä pitkin. Sähköpostiosoitteita ovat:

malvela(@)hotmail(.)com ja

marko(.)malvela(@)pelikirja(.)com

Lisäksi messenger, LinkedIN, Instagram, whatsupp sekä tekstiviestit ovat hyviä ilmoittautumisen muotoja. 

Kurssi maksaa 80€. Saat laskun ilmoittautumisen vahvistuksen yhteydessä. Samassa yhteydessä saat ohjeet kurssimateriaalista.