Mikä olisikaan parempi hetki ottaa käsittelyyn tunteet näin Suomen voittoisan Venäjä-pelin jälkeen? tuo pelihän osoitti sen, miten tunteet voivat syttyä niin itse pelissä, kuin täällä kotikatsomossa. Koimme pelin aikana sellaista riemua, mikä tuntui euforiselta. Tunne on niin voimakas, että se koukuttaa hakemaan sitä samaa lisää. Ehkä tässä on syy, miksi mekin valmennamme tai urheilemme - olemme koukussa toiminnan aiheuttamiin tunteisiin.
Mitä tunteet sitten ovat? Tunteet ovat kehon ja mielen ”vasteita” ulkoisiin ja sisäisiin tilanteisiin ja liikehdintään. Tunteilla on kehollisuutta. Saatamme kokea joskus, kuinka iho nousee ”kananlihalle”, ”pala nousee kurkkuun”, ”tärisemme raivosta”, ”polvet menevät veteliksi” ja ”silmissä sumenee”.
Tunteet ovat myös energiaa, jota tarvitsemme suoritusten tekemiseksi. Tämä energia myös kuluu. Jos esimerkiksi jäisimme kiinni Venäjä-pelin tunnetilaan päiviksi, alkaisi ruoka maistua. Tunnetta on myös vaikea pitää normaalioloissa päällä aikaansa kauemmin. Ihastuminen kestää oman aikansa. Surutyökin muuttaa tunteiden skaalaa pikku hiljaa. Nämä kaksi esimerkkiä ovat pidempiaikaisista tunteista. Kilpailutunne saattaa kestää vain joitakin minuutteja. Jos teemme suorituksessa virheen, saattaa turhautuminen nousta pinnalle vain hetkeksi. Näin suoritusta on mahdollista jatkaa ja korjata kilpailun aikana. Jos tunne (turhautuminen) jäisi päälle koko kilpailun ajaksi, voisi se olla tuhoisaa suorituksen kannalta.
On tärkeää kehittää omaa tunneälykkyyttään. Termillä tarkoitetaan kykyä tunnistaa omia ja toisten heijastimia tunteita. Tämä tunnistaminen mahdollistaa kykyä hahmottaa, ymmärtää, ilmaista ja jopa hallita tunteita. Nämä keinot auttavat meitä selviytymään uusista tilanteista. Jos olemme tunteidemme ”herra”, voimme oppia niistä paljon. ”Herrana” oleminen tunteille on ehkä väärä termi. Puhuisin ennemminkin ”ystävällisestä tutkimisesta ja ohjaamisesta”. Näin meillä voi olla mahdollisuuksia tutkia kulloisessakin tilanteessa syntyviä tunteita, ajatuksia ja tekoja. Näiden kautta pääsemme eteenpäin kokemaan ja kokeilemaan jotakin uutta. Tarkoitan tällä sitä, että kun esimerkiksi olemme ensimmäistä kertaa arvokilpailufinaaleissa, on ”tärinätunne” usein suurempaa kuin sitä seuraavilla kerroilla. Jos olemme vain kokemassa finaalin, voi olla ettemme ota opiksi. Tämän sijaan meidän tulisi myöhemmin analysoida, minkälainen tunnetila finaalissa oli ja miten varautua tilanteeseen uudelleen.
Oma optimaalinen tunnetila voi olla positiivinen tai negatiivinen. Tämä on siis yksilöllistä. Toinen voi olla riemukas, sosiaalinen ja kevyt kuin Mozartin pianokonsertti. Toisen pitää kaivaa itselleen Iron Maidenin ”fear of the Dark”- mentaliteetti. Toisen tulee olla alivirittynyt ja flegmaattinen, kun toinen on kuin sähköjänis.
Joku saa parhaansa esille todella sietämättömän jännityksen kautta. Toiselle toimii myöhään tuleminen, kiirehtimättömyys ja lehmän hermot - mikä sopii sinulle? Muistele! Kirjaa ylös! Opiskele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti