maanantai 10. kesäkuuta 2019

Tunti 3.5 Tietoisuustaidot, FLOW



Koetan tuntea joka päivä valmentaessani Flow:n. Tuon Milsenthistivilin (kysy oikea nimi Googlelta) kehittämä teoria tilasta, jossa kaikki tapahtuu kuin itsestään, on tietenkin myös sitä mitä me kaikki haemme.

Minulle Flow- kokemus voi alkaa syntyä sillä hetkellä kun tulen hallille ennen harjoituksia. Jos ”pääsen” livahtamaan hallille jotenkin ”tyhjänä päänä”, sen kummemmin mitään miettimättä, lisääntyy Flow todennäköisyys huomattavasti. Toimistolle tulo, kahvien keittäminen ja tietty rauha auttavat.

Samalla minulla on jo mielessä jonkinlainen kuva siitä, minkälaisesta haluan harjoituksien näyttävän juuri tänään. Se on jonkinlaisia mielikuvia, tunnelmia tai välähdyksiä, joista en pääse ihan selvyyteen. Ei minun tässä vaiheessa tarvitsekaan.

Seuraava askel Flow:n saavuttamisessa on uimareiden kohtaaminen. Saan heistä jotakin informaatiota, joka joko virittää tai alivirittää minua.

Kun tulen liitutaululle, olen parhaimmillani kuin ”tyhjä astia”, johon ohjelma alkaa täyttyä. En siis kirjoita ohjelmaa etukäteen - annan sen vain tulla itsestään.

Joskus ”kala ei ole syönnillään”. Tällöin joudun pakottamaan ohjelmaa esille. En ole usein tyytyväinen näihin aikaansaannoksiin. Usein kuitenkin uimarit tekevät näissä tilanteissa suuren riman nostamisen. Huomaankin yhtäkkiä porukan olevan liekeissä, tykittäen yhä kovempaa ja kovempaa settiä.

Mikä sitten häiritsee omaa flow- kokemusta?

Syitä on useita. Yksi keskeinen on se, jos minulta kysellään taululla, mitä me tulemme seuraavaksi uimaan. Olen siis itse ”odottamassa maljan täyttymistä”, ja joku tulee utelemaan ”mitäs seuraavaksi?”. Eihän kunnon valmentaja sano siinä kohtaa ”en tiedä”?.

No minä sanon. Olen myös sanonut uimareilleni, että ”ettehän pliis tule katselemaan luomisen tuskaani taululla. Parempi lista syntyy, kun annetaan sen syntyä kuin itsestään.”

Samoin minulle käy arvokilpailuissakin. Katson isot, finaaliuintimme mieluusti täysin omassa rauhassa, vaikkapa telkkarissa. Jotakin henkilökohtaista liikahtaa aina silloin. Pelkään ettei liikahduksia synny, jos joutuisin hetken sosiaalisesti jakamaan muiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti