Sitten ankkureiden pariin. Ihminen on ankkuroinnin ammattilainen. Kun viikonloppu koittaa ja työviikko päättyy, on mökkitie jotenkin erikoinen - sen kulkeminen rauhoittaa jo kummasti. Mökkitien vaikutuksessa on kyse ankkurista.
Ankkuri on metaforallisesti juuri sitä mitä se sanana tarkoittaa. Me ”heitämme” ankkurin niissä kohtaa aikaan, paikkaan ja kehoon, jotka ovat meille merkityksellisiä. Tällainen merkityksellisyys ei ole välttämättä edes tiedostettua merkityksellisyyttä. Esimerkiksi kaatuminen polkupyörällä saattaa aiheuttaa meille kehossa pysyvän fobian ja ankkurin, jota emme ”ohjelmoineet” tai tehneet.
Ankkurit voidaan luokitella ainakin:
Auditiiviisiin ankkureihin, joissa ääni (kuten musiikki) virittää meitä tiettyyn tunnelmaan tietyllä hetkellä.
Kinesteettisiin ankkureihin, jolloin kehomme liike/tunneaistimus liittyy johonkin asiaan tai tapahtumaan. Ja
Visuaalisiin ankkureihin, jolloin esimerkiksi joku paikka virittää meidät aina parempaan (tai huonompaan) suorittamiseen.
Ankkureiden rakentaminen vaatii tietoista tekemistä ja aktiivista, jopa totista tekemistä. Oleellista on päästä mahdollisimman hyvin oikeaan tunnelmaan ankkurin rakentumisen hetkellä.
Ankkureissa on myös tosiaan se ketku puolensa, että niitä rakentuu negatiivisien tapahtumien yhteydessä myös - huomaamattamme sitä lainkaan. Joskus niitä pitää sitten opetella pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti